---
Monsuuni päivä. Ensimmäinen ajotunti oli kuivaa ja sitten ei niin kuivaa ollutkaan monessakaan miellessä. Ensimmäisen tunnin aikana hoidimme Cadillac Ranchin ja puolimatkan krouvin ja sitten alkoi varsinainen extream.
Texasin ja New Mexicon rajalta Route66 menee pätkäksi aikaa hiekalle ja kun vettä alkoi tulemaan sopivasti tarkoitti se sitä, että pintaluistoakin alkoi tulemaan sopivasti ja ei siinä ihan jokainen harrikka pystyssä pysynyt.
Varsinainen extream osuus alkoi kuitenkin vasta Tucumcarin jälkeen. Asvallti oli kyllä alla, mutta Route meni välillä sillan alle joka täynnä vettä ja mutaa. Siitä vielä kunnialla, mutta sitten pari dippiä, syvennystä jossa vettä polveen saakka. Se tiesi kuntoilua se kun harrkkia toisensa jälkeen stuppasi syvimpään kohtaan. Jussi tosin ajoi Electralla kaikki vesiesteet… ja vaikka Hondat hyviksi pyöriksi tiedetäänkiin, niin myös uima-allas olosuhteissa ne ovat ykköstä. Eivät Pertti ja Olli kuitenkaan herrasmiehinä meitä harrikkamiehiä ääneen pilkanneet kun työnsimme harrikoita vesiesteiden yli … :] … ja ihme ja kumma ainoastaan Arin ja Sampan pyörät sekoittavat itsessään veden ja öljyn. Ja ehkä vielä isompi ihme, että saimme ne jatkamaan matkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut!
---
Siinähän sitä... motorista Route puolimatkassa. Meillä tosin tässä kohtaa jo Routen verran maileja mittarissa ja ylikin. Yllä koko ryhmä. Keskellä Samppa, Jukka, Peter, Anneli, Ari, Jussi, Roope, Hannele ja Ulla. Alla Jukka ja Helena tiellä makkaamassa... :]
---
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti