Herään yhdeksältä… ja kun nukahdin 12'ta niin matkan pisimmät unet. Aikaisin lentäjien puolesta tuntuu, että auts, auts, auts. Kahdeksan meistä lähti aamulla kello 0700 lennolla, mikä tarkoitti hotellilta poistumista 0430.
Roope, Samppa ja minä lähdemme palauttamaan pyöriämme puolen päivän lähestyessä. Kaikki muut palautimme eilen. Meno kolmestaan yltyy välillä vähän pizzataksiksi, mutta ei pahasti kuitenkaan… :] … Vuokraamolta Samppa ja minä jatkamme lentokentälle. Roope lentokentän kautta autovuokraamoon. Roopella, Pirjolla ja Pekulla edessä Universal Studiota, Long Beachiä, Highway 1'stä, San Franciscoa ja vaikka mitä. Kolmikko tuli USA'n ensimmäisenä ja lähtee viimeisenä.torstai 19. syyskuuta 2013
Päivä 19 | Los Angeles >
Päivä 18 | Barstow - Los Angeles | 241km
Se on sitten siinä... eli virallinen päättäjäiskuva Santa Monica Pieriltä. Takana mm. noin 7000km, 1000gallonaa bensaa, noin 900 siivua pekonia, 300 hampurilaista ja korillinen Budwaiseria.. :)
---
Aamu on jälleen kuin morsian. Roope on sitä mieltä, että ei kellään niin kaunista morsianta olekaan, mutta kun Ranskan Ihmeeni on… :) … mutta Ranskan Ihmeistä riippumatta aamiaiselta vanhaa Routea Viktorvilleen, jossa toteamme että halpa pysähdys. Route66 museo ja matkamuistokauppa on kiinni.
Viktorvillestä alas keskelle erinomaista savusumupilveä joka peittää San Bernadillon. Päätimme jo eilen jättää San Bernadillon ja Los Angelesin väliset liikennevalosulkeiset seuraavaan kertaa ja hyppäämme San Bernadillossa Interstate 10'lle jota pitkin Santa Monicaan ja Route66'n päätepisteeseen Santa Monica Pierille.
New Yorkista Santa Monicaan kilometrejä kertyi jokseenkin tasan 7000 meidän reittiämme. Monesta aikaisemmasta matkasta poiketen majoitumme tällä matkalla Hollywoodin keskustaan, jossa kohtaamme monta Marilyniä, monta Elvistä, Teräsmiehiä, Michael Jacksoneita ja paljon muuta sen sellaista. Matka päättyy virallisesti Les Vegas Buffettiin Hollywood Boulevardilla. Ja itseasiassa parempi buffa kuin mikään, minkä olen syönyt Las Vegasissa vuosien varrella.
---
Santa Monica Pierin kantiksia... nämä kaverukset odottivat onkimiehiltä makupaloja.
Samppa, Jussi, Jukka, Ari ja Roope poseeraamassa Hollywood Boulevardilla... Roopella vähän moviestaran elettä, muilla vielä treenattavaa... :]
USA'n kuuluisin elokuvateatteri Chinese Teater rakenettiin Holluwoodin kulta-aikana 1927 ja on edelleen Hollywoodin suosituin nähtävyys.
tiistai 17. syyskuuta 2013
Päivä 17 | Las Vegas - Barstow | 486km
---
HotHotHot… ei aamiais- eikä päivällischili vaan ajopäivä. Jos Los Alamosin sateet New Mexicossa olivat toinen pää, niin tämä päivä kelien suhteen se toinen pää. Taivas sininen ja varjossa +45… mutta kestämme se kuin konepyöräkuljettajat helteitä kestävät. Ei se nyt kuitenkaan koko päivää +45 mutta +40 kulmilla kuitenkin.
Eli vegasilaiselta buffa-aamiaiselta Beauytyyn ja alas Death Valleyhyn. Vettä kuluu ja aurinkorasvaa palaa. Kaikista kuumin osuus Badwateristä eteenpäin on suljettu parin viikon takaisin rankkasateen jäljiltä… osa tietä katosi, mutta kukaan ei osaa olla siitä pahoillaan… :]
Mojaven autiomaa päättyy Barstowiin mihin päättyy myös meidän ajopäivämme. Kylmät Budwaiserit lämpimällä uima-altaalla ja Sizzlerille pihville. Sellaista se konepyöräihmisen elämä amerikan ihmemaassa.
---
---
Päivä 16 | Las Vegas
Fabulous Las Vegas… teeveestä tuttu…
Paris… teeveestä tuttu …
Bellagio… teeveestä tuttu …
Kaivoin vähän nettiä. Tässä yllä kuuluisa Fremont Street (60 -luvun Strippi) vuonna 1967… ja alla tämä päivä.
maanantai 16. syyskuuta 2013
Päivä 15 | Flagstaff - Las Vegas | 512km
Anneli, Pirjo ja Helena uusissa liiveissään... ja kyllä kyllä. Katu-uskottavuus harrikkamimminä lisääntyi itse kullakin... :]
---
Oatman Highway on selkeästi hauskin pätkä Route66'sta ... alla Olli vakavana jakaessaan vesipulloaan aasian kanssa. Alla alla yksi Oatmanin aaseista tarkastaa mitä satunaisessa Toyotassa on jaettavana.
---
Jos ei eilen ollut montaa liikennevaloa, niin tänään sitäkin vähemmän viittä viimeistä kilometriä lukuunottamatta. Päivän ensimmäinen pysähdys on Seligamissa, pienessä kaupungissa, jossa kaikkea sitä Route66 tavaraa mitä ei aamulla tiennyt tarvitsevansa. Rymän sisällä hittituote oli liivit… ainakin viisi ryhmästämme veti Seligamissa Route66 -nahkaliivit päälle; Helena, Pirjo, Ulla, Jussi ja Jukka… ja Jussikin on oikeasti Jukka.
Päivän hauskin kohden on selkeästi Oatman. Pieni aasikylä vuoren päällä. 1800 -luvun lopussa kaivosmiehet toivat tullessaan aaseja. 30 -luvun lamassa miehet lähtivät mutta aasit jäivät. Ja näiden aasien jälkeläiset tepastelevat yhä Oatmanin kaduilla vapaina. Ja tulemme juuri parahiksi Oatmaniin. Pääsemme todistamaan pankkiryöstöä.
Oatmanista laskeutuessamme lämmöt nousevat ja 40 menee rikki Mojaven autiomaan alkaessa olla kohdalla. Kuuma käynti Hoover Damilla ja Las Vegasin sykkeeseen, jonne tulemme juuri sopivasti auringon laskiessa. Stripin ajamme luonnollisesti lopusta alkuun.
---
---
Hehän ovat kuin kaksi marjaa... :]
Päivä 14 | Gallup - Flagstaff | 643km
Aamuposeeraus Petrifeild National Parkin Painted Forrestin laidalla.
---
---
Öljyjen tarkastus ja go west. Ensimmäisenä kohteena siellä westissä tulee tänään Petrifield National Park, joka on kuuluisa kivipuistaan. Puista jotka ovat muuttuneet kiveksi. Eivät ne ihan heti eivätkä kädenkäänteessä, mutta miljoonien ja mljoonien vuosien kuluessa kuitenkin tulviin alunperin hautautuneina.
Petrifeildistä suunnaksi se Pohjois-Amerikan kuuluisin yksittäinen luontonähtävyys, eli Grand Canyon, joka on paikallaan ja näyttää yhtä upealta kuin ennenkin. Pari nähtävyyspaikkastoppia ja lähdemme kyselemään lasilattiaa canyonin päällä, jonka Roope muistaa nähneensä mainoskuvissa. Sellainen onkin olemassa, mutta 200 mailia länteen… :)
Me ajamme sen 200 mailia länteen sijasta 75 mailia etelään. Olin ollut varaavinani hotellin Grand Canyonin alueelta. Ja niin varauksessa lukikin Grand Canyon Area… tarkempi osoitteen tutkailu paljasti, että booking.comin grandcanyonarea on suuri kuin kanjoni ja hotellimme olikin Flagstaffissa. Päivällisaikaan kuitenkin kotona, joka tänään intialaista. Mutta holodna oli tulla kun tie nousi liki kolmeen kilometriin Flagstaffin hiihtoalueiden läpi. Ja kyllä kyllä, ensi kerralla luen osoitteen tarkkaan ennen kuin Grand Canyon Arealta majoitusta varaan… näitä uuden matkan yllätyksiä ... :]
---
---
Päivä 13 | Santa Fe - Gallup | 425km
---
---
Tänään vielä aamumonsuuni kuurot ja sitten näyttää, että tämän matkan sateet siinä.
Mutta emme mitään huonoja aamukuuroja saaneet… vettä alkoi tulla kirjaimellisesti kaatamalla ajaessamme Los Alamokseen, missä selvisi että vuoristotiemme poikki. Siinä kohtaa olimme tosin jo äänestäneet, että vuoristoreitti saa jäädä seuraavaan kertaan. Kouvolan MP-Huolto pelasti oman näkemiseni. Sain Pertiltä oranssit ajolasit, joiden sisään ei satanut.
Mutta emme mitään huonoja aamukuuroja saaneet… vettä alkoi tulla kirjaimellisesti kaatamalla ajaessamme Los Alamokseen, missä selvisi että vuoristotiemme poikki. Siinä kohtaa olimme tosin jo äänestäneet, että vuoristoreitti saa jäädä seuraavaan kertaan. Kouvolan MP-Huolto pelasti oman näkemiseni. Sain Pertiltä oranssit ajolasit, joiden sisään ei satanut.
Iltapäivä on mukavaa Tex Willer ja Kit Carson maisemaa. Inkkarit vain puuttuvat pöytävuorten päältä. Iltapäivällä myös Route66 on yllättää ja yllättää. Los Lunasin ja Grantsin välillä tulee pätkä josta asvaltti on poistettu. Tie päältä kuivunut mutta pinnan alla märkä ja liukas. Parisataa metriä sitä riittää mainiosti ja siinäkin ehtii tulla ohjelmaa. Voisi olla mielenkiintoista joskus kokeilla harrikkaa nappularenkailla… ihan vakiona sellaisia renkaita ei taida hurleihin saada kaupan hyllyltä.
---
---
Tänään huikupalavuorossa Panda Express... sitä ei vielä testattu.
Päivä 12 | Santa Fe | 0km
Sataa sataa ropisee ja vähän poutaileekin. Mutta ei tuo paljoa haittaa kun vapaapäivä ja pyykkipäivä ja sähköpostipäivä ja sillä lailla. Ei niin pahasti kuitenkaan sada, että ryhmä ei kylälle pääsisi mutta kuitenkin. Coloradossa, yksi osavaltio pohjoiseen on todellinen monsuuni. Teitä ja siltoja huutoutunut jokiin… kovimmat sateet 30 vuoteen ja New Mexico näyttää saavan osan niistä. Mutta aurinko paistaa lännessä ja länsi on huomenna.
---
---
Matkanjohtajan vapaapäivä... blogia ja meilejä. Kuvassa ei meidän matkan matkanjohtaja vaan Route66 -ryhmämme matkanjohtaja Severi Keinälä. Olemme Santa Fe'ssä kämppiksiä.
torstai 12. syyskuuta 2013
Päivä 11 | Amarillo - Santa Fe | 482km
---
Monsuuni päivä. Ensimmäinen ajotunti oli kuivaa ja sitten ei niin kuivaa ollutkaan monessakaan miellessä. Ensimmäisen tunnin aikana hoidimme Cadillac Ranchin ja puolimatkan krouvin ja sitten alkoi varsinainen extream.
Texasin ja New Mexicon rajalta Route66 menee pätkäksi aikaa hiekalle ja kun vettä alkoi tulemaan sopivasti tarkoitti se sitä, että pintaluistoakin alkoi tulemaan sopivasti ja ei siinä ihan jokainen harrikka pystyssä pysynyt.
Varsinainen extream osuus alkoi kuitenkin vasta Tucumcarin jälkeen. Asvallti oli kyllä alla, mutta Route meni välillä sillan alle joka täynnä vettä ja mutaa. Siitä vielä kunnialla, mutta sitten pari dippiä, syvennystä jossa vettä polveen saakka. Se tiesi kuntoilua se kun harrkkia toisensa jälkeen stuppasi syvimpään kohtaan. Jussi tosin ajoi Electralla kaikki vesiesteet… ja vaikka Hondat hyviksi pyöriksi tiedetäänkiin, niin myös uima-allas olosuhteissa ne ovat ykköstä. Eivät Pertti ja Olli kuitenkaan herrasmiehinä meitä harrikkamiehiä ääneen pilkanneet kun työnsimme harrikoita vesiesteiden yli … :] … ja ihme ja kumma ainoastaan Arin ja Sampan pyörät sekoittavat itsessään veden ja öljyn. Ja ehkä vielä isompi ihme, että saimme ne jatkamaan matkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut!
---
Siinähän sitä... motorista Route puolimatkassa. Meillä tosin tässä kohtaa jo Routen verran maileja mittarissa ja ylikin. Yllä koko ryhmä. Keskellä Samppa, Jukka, Peter, Anneli, Ari, Jussi, Roope, Hannele ja Ulla. Alla Jukka ja Helena tiellä makkaamassa... :]
---
---
Päivä 10 | Tulsa - Amarillo | 624km
---
Ladon viereiseltä cocacola-bensa-asemalta tankit täyteen ja matka jatkuu Oklahomaan, josta yhden biisonin ranchin kautta Clintoniin päivän kulttuurikohteeseemme Route66 museoon… ehkä ryhmää kiinnostaa kuitenkin kulttuurikohteena enemmän Big Texan Steak House, joka tunnetaan kahden kilon ilmaisista pihveistään. Ja tämä on suuri päivä PeterPanBiken historiassa. Severin ryhmästä löytyy kahden kilon pihvin syöjä. Petri Nupponen melkein suoriutuu hommasta… varttikilo vain jää syömättä. Hyvä Petri! Ja HotSunnyDay olikin... kuumin toistaiseksi... 90-98 faarenhaittia mikä 32-38 suomiasteikolla. Tässä kohtaa emme onneksi tiedä vielä mitään edessä olevasta monsuunipäivästä... :]
---
---
---
Petri Nupponen Severin ryhmästä aloittanut päivällisensä 7 minuuttia ja 10 sekunttia sitten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)